Tsekin Weimarinseisojakerhon 40vuotis päivä
Kun ystäväni Simona Medrická kutsui minut jo vuonna 2005 Tsekkeihin heidän weimarinseisojakerhonsa 40-vuotispäiville syksyllä 2006, en aluksi uskaltanut edes toivoa, että matka tulisi tapahtumaan. Asiaa pitempään harkittuani, tulin siihen tulokseen että matka avartaisi näkemystäni weimarinseisojasta rotuna ja olisi ehdottomasti hintansa arvoinen kokemus.
Matkalle lähtö tuli varmaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun ihastuin Simonan uuteen englannin tuontinarttuun ja hänen suunnitelmiinsa astuttaa sen myöhemmin huippu uroksellaan, Sireva Drakella. Koska koirani Aaveen (Onnen Päivän Eddy Remunpoika) kasvattaja Pia Kauppinen (SSK:n weimarinseisojien pentuvälittäjä ja WSK:n puheenjohtaja) halusi matkastani kuultuaan lähteä mukaani, päätimme siis lähteä matkalle yhdessä.
12.9.2006
Matkalle lähdimme jo hyvissä ajoin tiistai aamuna 12.syyskuuta, koska halusin tietysti viettää aluksi aikaa myös paikallisen ystäväni, Simona Medrickán kanssa. Simonaan olin ystävystynyt sähköpostin ja puhelinkeskustelujen kautta jo muutamia vuosia takaperin ja yhteydenpitomme on siitä lähtien ollut viikoittaista, koska huomasimme pian jakavamme saman rakkauden ja loppumattoman tiedonjanon harrastamaamme rotuun.
Kun saavuimme Prahan lentokentälle, Simona oli jo meitä vastassa, tosin väärällä terminaalilla... Aikamme sähellettyämme, pääsimme lähtemään Simonan kotikaupunkiin, Litvinoviin. Litvinovissa kävimme ensin syömässä Simonan kanssa, joka vaati saada tarjota meille. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä - Lähinnä weimarinseisojista. Vietimme rattoisasti pari tuntia Simonan kanssa jonka jälkeen Simona vei meidät ihastuttavaan sveitsiläistyyliseen hotelli-majataloon hänen kotinsa lähelle hieman toipumaan lentomatkasta.
Drake ja Kenzie
Illalla tapasimme Simonan koirineen hotellin lähistöllä ja menimme viettämään iltaa Simonan luo.
Pennun varausta minun ei tarvinnut kauaa miettiä - Näistä koirista ehdottomasti haluaisin pennun. Päätös oli helppo ja varmistui entisestään tulevien päivien aikana... Minua eivät suinkaan vakuuttaneet Draken palkintokaapit vaan näiden koirien upeat luonteet. Ulkomuoto ja sukutaulut olivat oikein mahtava plussa.
Vietimme kaksi ensimmäistä yötä Simonan kotikaupungissa Litvinovissa, tutustuimme hänen koiriinsa ja vietimme iltaa yhdessä keskustellen - mistäs muusta kuin weimarinseisojista. Simonan mukana matkustelimme Litvinovissa ympäri kumpuilevaa maastoa, jollaista Suomessa ei tule nähtyä, kun hän koulutti koiriaan tulevia metsästyskokeita varten erilaisissa maastoissa. Simonan koirat olivat tottelevaisia ja luonteeltaan hauskoja tyyppejä - varsinaisia persoonia jok'ikinen.
Päivittäinen kävelyretki vapaana olevien koirien kanssa läpi asutusalueen toimi rennosti ja ongelmitta kuuden eri-ikäisen weimarin kanssa, ilman että yksikään koirista lähti huitelemaan omille teilleen. Ainoastaan vanhin narttu Ajda kävi hieman ahdistelemassa majoituspaikkamme pullasorsaa ja tarvitsi kovempaa käskytystä ennen kuin suostui luopumaan lihavan sorsaparan ahdistelusta ja jolkotteli Simonan luo jokseenkin pettyneen oloisena. Kuulimme huhun jonka mukaan sorsalla oli ollut kaverikin, mutta joku harmaa aavekoira oli sen yöllä vienyt...
13.9.2006
Litvinov
Tutustuimme Pian kanssa hieman Simonan kotikaupunkiin sillä aikaa kun Simona oli koulussa. Päivällä lähdimme Simonan kanssa ulkoiluttamaan ja uittamaan hänen kuuden weimarin jengiään. Illalla menimme taas Simonan luo viettämään iltaa ja puhumaan weimareista, tietenkin. Drake ja Kenzie viettivät meidän kanssa iltaa olohuoneessa, koska Simona tiesi että haluan tutustua molempiin potentiaalisen pennun vanhempiin, ilman että ympärillä sählää koko harmaa lauma.
Kenzieen ihastuin heti ensihetkestä lähtien - Hassu, jätkätytön jötkäle jolla oli persoonaa ja raamia vaikka muille jakaa. Mikä ihanan hassu, kiltti ja ihmisrakas mutta *ah* niin kovapäinen narttu :). Kenz on perusrauhallinen, mutta aina valmis toimintaan ja hännän heilutuksiin.
Drake oli myös varsinainen persoona. Miten hyvin se esittikään jäyhää jököttäjää, mutta kuinka helppo se oli innostaa pelleilemään ja steppaamaan. Mihin vain Simona menikin, sinne seurasi Draken palvova katse. Draken voisi sanoa olevan perusrauhallinen uros jonka kiihtyvyys nollasta sataan on kuitenkin kunnon käyttökoiran luokkaa.
14.9.2006
Torstaina keskipäivällä lähdimme Simonan ystävän Vaclav Dražnýn kyydillä Telciin, jossa metsästyskokeet alkaisivat seuraavana päivänä. Simona pahoitteli kuin ei päässyt viemään meitä itse, koska hänen tilavampi autonsa oli edelleen korjattavana fiaskoksi muodostuneen Euroopan Voittaja 06 -reissun vuoksi: hänen äitinsä ajoi kolarin väistäessään peuraa, sillä seurauksella että yksi koirista satutti itsensä pahasti. Narttu on onneksi toipunut hyvin.
Matka sujui hauskoissa tunnelmissa (mikä osittain saattoi johtua minun ja Pian ostamasta Tequila pullosta...), vaikka Vaclav ei puhunutkaan oikeastaan yhtään englantia. Yhteisymmärrykseen pääsimme omituisen sekakielen ja välillä jopa viittomisen ja epämääräisen huitomisen avulla.
Hänen seurassaan vietimmekin seuraavat kaksi päivää, sillä hänen kasvattamansa weimarinseisojanarttu Rhea (Aqua z Kovarova dvora) osallistui Allround-kokeeseen jota olimme Pian kanssa tulleet seuraamaan. Matkalla ihastuimme molemmat Rhean tasapainoiseen luonteeseen ja rodunomaiseen ulkomuotoon.
Koenumeroiden arvonta
Torstai iltana tilaisuus avattiin virallisesti ja koirille annettiin numerot ja ne jaettiin ryhmiin erityisessä juhlallisessa tilaisuudessa Telcin linnassa. Linna - ja koko sen ympäristö - oli lumoavan kaunis hoidettuine puutarhoineen. Metsästystorvien soitto iltahämärissä oli sanoin kuvailematon kokemus, ja kaiken kruunasi pari weimarinseisojaa jotka yhtyivät torven ääneen kumealla ulvonnalla. Tunsimme siirtyneemme aivan toiseen aikaan.
Pialla ja minulla ei sattuneesta syystä ollut tulkkia joten emme suoraan sanottuna ymmärtäneet tervetulopuheista sanaakaan. Keskityimme sen sijaan nauttimaan tunnelmasta ja katselemaan koiria. Niitä olikin näkyvissä tyypiltään jos jonkinlaisia: oli suuria ja raskaita uroksia, pieniä ja kevyitä uroksia. Ja raskailla tarkoitan todella raskaita, Simona tiesi kertoa uroksesta joka painaa 57 kg eikä ole edes lihava! Väritys oli kaikenkirjavaa, lähinnä tummavoittoista, ja näimme jopa pari lähestulkoon ruskeaa weimarinseisojaa. Kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, että joillakin weimareilla oli mustia kirsuja ja kynsiä.
15.9.2006
Kokeen aloitus Telckin linnan pihalla
Perjantaina alkoivat varsinaiset kokeet, jotka avattiin Telcin linnan upealla pihamaalla järjestetyllä ketun noudolla. Tuomarit seisoivat juhlavissa metsästysvaatteissaan nurmikon reunalla arvostelemassa jokaisen koiran suoritukset suullisesti ja kirjallisesti. Myös kilpailijat kunnioittivat tilaisuutta pukeutuneena parhaimpiin metsästysvaatteisiinsa.
Koiran tehtävä oli odottaa vapaana maaten sillä aikaa kun omistaja kävi viemässä ketun ruhon nurmikon keskelle kyhätyn näköesteen (havunoksia kasattuna päällekkäin) sisään jonka edessä oli kapea vesieste. Tämän jälkeen omistaja palasi koiransa viereen ja antoi sille noutokäskyn. Omistaja sai "apport"-käskyn yhteydessä tarttua koiraan ja yllyttää sen eteenpäin, mutta tämän jälkeen omistaja ei saanut liikkua paikaltaan ja ylimääräisistä käskyistä vähennettiin pisteitä.
Minua ja Piaa hieman hirvitti joidenkin kilpailijoiden rajut otteet, kun he oikein heittivät koiransa liikkeelle niskanahoista, tarkoituksenaan kiihdyttää koira tarttumaan kettuun. Lisäpisteitä sai siitä, jos koira tarttui ärhäkkäästi kettuun ja ravisteli sitä hiukan. Tällaisille koirille annettiin aplodit tuomarien ja katsojien toimesta.
Suurin osa koirista suoriutui tehtävästä todella hyvin, muutama oikein loistavasti, mutta pari urosta päätti karata paikalta raivostuneiden omistajien juostessa koiriensa perässä ja ihmisten yrittäessä tukkia koirien pakoreitit. Tunnelma oli jokseenkin hilpeä, kun erään pussihousuisen herrasmiehen pitkäkarvainen uros päätti karata kolmatta kertaa paikaltaan.
VZ-Koe - metsäosuus
Metsäkokeen varsinainen metsäosuus alkoi puolella ryhmistä lauantaina, kun taas toinen puolikas ryhmistä lähti tekemään vesityökokeen ja peltokokeen. Pian kanssa lähdimme luottokuskimme Vaclavin ja hänen weimarinarttunsa Rhean matkassa metsäkokeeseen. Oli upeaa seurata Rhean hienoa työskentelyä ja erinomaista tottelevaisuutta kokeessa.
Valitettavaa oli, että pystyimme tottelevaisuusosuuden jälkeen seuraamaan vain kahden koiran suorituksia kokeessa, sillä koeosuudet suoritettiin kahden koiran ryhmissä ympäri metsää sijoitetuissa pisteissä.
Tottelevaisuusosuuden jälkeen otettiin muumuassa koiran suhtautuminen ampumiseen haun yhteydessä - Koira päästettiin hakuun aukeaan metsikköön jolloin omistaja käski koiran maahan ja ilmaan ammuttiin. Koiran tuli olla paikallaan, eikä se saanut lähteä liikkeelle kun vasta käskettynä.
Seuraavaksi koira etsi kaadon, jonka jälkeen sen tuli haukkua kaato ja tulla takaisin omistajan luo, ja viedä omistaja kaadolle.
Seuraavana oli vuorossa tottelevaisuus osuus,jossa koiran tuli käskystä hiipiä omistajan kanssa (käskystä maahan). Hiipimisen lopussa omistaja jättää koiran 5minuutiksi maksaamaan ja katoaa se näkäpiiristä. Noin puolessavälissä ammutaa. Koiran tulee odottaa paikallaan omistajaansa. Viimeisenä vuorossa oli jäjestys (verijälki) jonka lopussa koira päästettiin irti ja sen tuli oma-aloitteisesti haukkua kaato.
Rhea pärjäsi oikein hyvin kokeessa, mutta ohjaajan verijäljellä tekemän valitettavan virheen vuoksi pääsy palkintopalleille tyssäsi.
Kaksi suomalaista vierasta aiheutti jostain syystä tsekkiläisissä metsästäjissä suunnatonta hilpeyttä ja Pia sekä allekirjoittanut otettiin iloisesti mukaan porukkaan, vaikka harva puhui lainkaan englantia.
Lauantai 16.9.2006
VZ-Koe - pelto- ja vesityöosuus
Inhimillisistä erehdyksistä johtuen peltokoe alkoi meillä myöhästymisen merkeissä, sillä tällä kertaa ystäväni Simonan kyydissä matkatessamme emme meinanneet löytää millään oikealle pellolle. Olimme myöhästyneet täysin vesikokeista ja kerrasta viisastuneena liimauduimme taas luottokuskimme Vaclavin ja hänen edellisenä iltana Telciin saapuneen avovaimonsa ja pikkupoikansa matkaan kun viimeinkin yhytimme "ryhmämme" pellolta rämpimästä.
Pellolla suoritettiin jäljestäminen, jossa jälki tehtiin kuolleella jäniksellä, jonka päätteeksi koiran piti tuoda jänis ohjaajalleen ja luovuttaa se istuen. Myös toinen samantyyppinen nouto suoritettiin samaisella pellolla, ilman edellisen jäljestysosuutta.
Suuremmalla pellolla suoritettiin aluksi juuriammutun lämpimän riistan nouto. Sen jälkeen otettiin erä parihakua kolmen koiran ryhmissä. Meidän ryhmässämme olleiden koirien haku oli suhteellisen suppeaa, mutta vauhdikasta ja hakukuvio sen sijaan oli näkemillämme koirilla suorastaan orjallisesti kunnossa. Kysellessäni lähimmältä englanninkielentaitoiselta katsojalta, hän kertoi että koirat eivät mielellään saisi hakea yli 35 metrin päässä ohjaajasta.
Viereisellä pellolla suoritettiin yksilöhaku, jonka päätteeksi koiran kuului seisoa fasaani jolla on naru jalassa. Rhea nouti lentämiseen väsyneen linnun ja luovutti sen omistajalleen istuen. Tästä syystä se ei saanut riistatyötä. Tshekeissä ei kuitenkaan palkinnon saamiseen vaadita onnistunutta seisontaa elävälle linnulle. Pääpaino on selvästi suorastaan orjallisessa tottelevaisuudessa ja noudossa, jonka täytyy toimia kaikelle riistalle ja kaikissa olosuhteissa.
Oli jännittävää seurata vierestä koirien suoriutumista mitä erilaisimmista tehtävistä, jotka olivat omiaan todistamaan weimarin erinomaista toimivuutta laaja-alaiseen metsästykseen, jossa painotetaan noutoa, tottelevaisuutta ja weimarin intoa kaikenlaiseen riistaan. Toisaalta kuitenkin jäin kaipaamaan meidän KAER -kokeillemme ominaista villin (elävän) riistan käsittelytaidon painotusta.
Allround-kokeen voittaja oli Fatima z Žehunské doliny 489 pisteellä. Toiseksi tuli shon Andelský hrad 482 pisteellä ja kolmanneksi Hannerle von der Preczeny-Klause 480 pisteellä.
Green evening
Lauantai-iltana järjestettiin juhlava Green Evening, jossa julistettiin kokeen kymmenen parasta koiraa ja juhlittiin Telcin linnan pihamaalla järjestetyn buffetin merkeissä.
Green Eveningissä tapasimme vihdoinkin Simonan uusimman englannintuontinartun kasvattajan, Eve Robinssonin ja hänen miehensä Keithin (Hollieseast kennel). Meillä oli hauskat ja pitkät rupattelutuokiot englantilaiskasvattajan kanssa. Juhlava buffetpöytä tyhjeni kuin susien jäljiltä, emmekä me hitaat ehtineet hakemaan kuin muutamat pienet välipalat. No onneksi drinkkipöydästä sai vielä ilmaisia drinkkejä. Ilta sujui siis mukavissa merkeissä, vaikka jäikin hieman nälkä.
Sunnuntai 17.9.2006
Club Show 2006
Sunnuntai alkoi Tsekin Weimarinseisojakerhon 40-vuotis juhlanäyttelyllä (club show). Simona olisi halunnut minut esittämään koiraansa Kenzietä (Hollieseast Perlenkette), mutta olin jo lauantaina lupautunut Vaclavin pyynnöstä esittämään Rhean näyttelyssä. Olin tietysti lupautunut mielelläni, sillä olimme paljon velkaa Vaclaville hänen ystävällisyydestään. Hän oli kuskannut meitä ympäriinsä suostumatta ottamaan maksua polttoaineesta.
Paikan päällä näimme todennäköisesti enemmän weimarinseisojia kuin olemme nähneet koko elämämme aikana. Ilmoittautuneita weimareita oli yhteensä 143 kpl. Määränä huomattavasti vähemmän kuin alunperin odotettiin, mutta minulle ja Pialle moinen määrä oli varsinainen 'kulttuurishokki'.
Koirat vahvistivat käsitystä jonka olimme saaneet aikaisemmin kokeissa, sekä keskusteluista joita olimme käyneet joidenkin paikallisten kasvattajien kanssa: tasaisen tyyppisiä ja tasokkaita narttuja oli paljon, kun taas urosten tyyppi vaihteli laidasta laitaan. Näin ainoastaan muutamia komeita kokonaisuuksia urosten puolella.
Pian kanssa lumouduimme heti ihanista metsästystarvikkeista ja koiratarvikkeista joita oli myytävänä näyttelyalueella. Tarjolla olisi ollut myös Tsekin weimarikerhon logolla varustettua viiniä. Aaveelle lähti tuliaisiksi oikealla jäniksennahalla päällystetty dummy, sekä erilaisia nahkahihnoja ja jäljestyspanta.
Drake oli PU2 ja Kenzie sijoittui juniori narttujen 3.parhaaksi. Drake ja Kenzie olivat Club shown paras pari (Best Brace).
Hyvästit
Näyttelyn jälkeen tuli hyvästien aika, kun Pian ja minun täytyi suunnitelmillemme uskollisena lähteä viettämään viimeiset kaksi yötä Prahassa. Kyydin Prahaan saimme Eve ja Keith Robinssonilta. Matka oli vähintäänkin jännittävä, koska Keith oli englantilaiseen tapaan tottunut ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Prahan keskustassa sattui useita "läheltä piti" tilanteita paikallisten autoilijoiden kanssa, jotka eivät selvästikään ole koskaan kuulleet nopeusrajoituksista. Pääsimme sentään hengissä perille. Eve ja Keith pitivät meille seuraa koko illan ja seuraavan aamun ja Eve jakoi mielellään kanssamme 35 vuoden aikana hankkimaansa weimaritietoutta.
Tshekeistä jäi meille molemmille pelkästään positiivisia muistoja, uusia ystäviä ja roppakaupalla tietoa rakkaasta rodustamme. Allekirjoittanut ainakin on jo suunnittelemassa seuraavaa matkaa vuoden tai parin päähän.
